Terve vaan!
Tässä on taas muutama kuva Ulia-vuorelta, jolla on niin mukava käydä ihailemassa maisemia ja haukkaamassa raitista ilmaa ja lintusten laulua. Viimesimmällä reissulla haukkasimme myös uunituoretta ruislimppua, kun löysimme hengellisen kommuunin, jossa sitä leivotaan. Limppu oli kerrassaan jumalaisen hyvää ja sitä saa onneksi myös keskustasta, jossa kommuunin väellä on kauppa, joten ei tarvitse joka kerta pyhiinvaeltaa (tai oikeammin vaeltaa poispäin pyhästä..) vuorelle kun leipä loppuu. Meiltä kotoa kun lähtee Camino de Santiagoa kumpaan tahansa suuntaan, niin löytää ruisleipää!
Mulla on vähän lopahtanut usko tuohon kouluni kurssitarjontaan. Mulla on semmoista kehotekniikkaa, jossa ensin kävellään 15 minuuttia ja sitten pyöritään lattialla ja kuvitellaan että ollaan vettä, ja muuta vastaavaa. Semmoista rentoutumisharjoitusta se kai on, 1,5h kerralla. Tuntuu vähän turhalta haahuilulta. Ehkä siinä on joku syvällinen pointti joka on kielionglemien takia mennyt multa ohi. Taidan lopettaa sen ja nukkua keskiviikkoisin vähän pidempään. Sitten mulla on sitä espanjaa tunti kerran viikossa, jossa opettaja yrittää opettaa ihan kielen alkeita pälättämällä tuhatta ja sataa pelkästään espanjaksi. Taidan lopettaa senkin. Lisäksi mulla on kamarimusaa, jossa meidän käskettiin soittaa Beethovenin trioa, vaikka oon soittanu sen vissiin kolmen eri porukan kanssa jo aiemmin. No, ajattelin et voihan se silti olla ihan kivaa soittaa uusien tyyppien kanssa. Mutta meidän pianisti vaan ei saa sitä treenattua, ei sitten millään. Kerran viikossa pitää mennä tunnille ja kerran viikossa treenit ja nyt kuukauden jälkeen pianisti saa rämmittyä ekan osan puoleenväliin asti. Taidan lopettaa kamarimusaopinnotkin. Sitten mulla on kamarikuoroa, jossa on toisinaan paikalla kolme ihmistä, parhaimmillaankin 6. Varsinainen kuoro! No on se lauluyhtyekin ihan kivaa, ehkä en lopeta sitä ainakaan vielä. Sitten mulla on espanjankielisiä klarinetinhuoltoluentoja...
Viime viikonloppuna käytiin tutustumassa reilun tunnin bussimatkan päässä olevaan Pamplonaan, joka on väkimäärältään San Sebastiánin luokkaa. Pamplona on parhaiten tunnettu karmeasta heinäkuisesta härkäjuoksustaan. Nyt ei härkiä näkynyt eikä juuri katedraaliakaan:
Nähtävyyksiä ei siis hirveästi nähty. Vanhassa kaupungissa oli ihan hauskoja pieniä kauppoja, joissa pyörittiin yksi iltapäivä. Löydettiin myös kasvisravintola!
Usein ulkona syöminen on hankalaa, varsinkin jos yrittää olla kasvissyöjä. Tuossa kasvisraflassa käytiin kahdesti, kun ruoka oli hyvää ja suht terveellistä. Tilasin Pamplonassa eräässä toisessa ravintolassa kerran 10 euron annoksen nimeltä herkkusienet. Ajattelin että ne olis täytettyjä tai jotenkin hintansa arvoisia. Mutta sainkin kulhollisen sulaa voita jossa kellui herkkusieniä ja herkkusieniä! Pamplonassa maisteltiin kuitenkin myös ihan kelvollista kummeliturskaa ja piikkikampelaa.
Eräänä iltana ajeltiin vaihtariporukalla Durangoon Bilbaon lähelle kuuntelemaan txistu-konserttia, jossa koulumme ainoan txistunsoiton opiskelijankin oli määrä esiintyä. Txistu on siis baskien kansallissoitin, pilli, jota soitetaan usein yhdellä kädellä kun toisella kädellä lyödään rumpua. Konsertti paljastui sitten txistu-kuoron konsertiksi eli lavallinen txistun-soittajia soitti marssimusiikkia korkealta ja kovaa. Tuli ihan vanhat klarinettikuoromuistot mieleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti