Täällä sitä nyt asutaan, vuoren juurella ja hiekkarannan äärellä. Täytyy sanoa, että kämpän kanssa kävi tuuria: paikka on loistava, kämppä sopiva meille (n. 35 neliötä, tupakeittiö) ja vuokra edullinen (vain 600e+sähkö). Muita alle 900 euron asuntoja netti-ilmoituksista ei löytynytkään (huijauksia lukuunottamatta), vaan vaihtoehdot olisivat olleet joko kallis asuminen tai kimppakämppään muuttaminen. Jälkimmäisiä oli paljon tarjolla, sillä kaupunki on pullollaan n. 3-makuuhuoneisia asuntoja joita vuokrataan kesällä turisteille ja talvella opiskelijoille.
Asunnon hyviin puoliin luettakoon myös siisteys, joskin tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kaikki on ostettu Ikeasta. Moinen ei ole tyypillistä täälläpäin, mutta vuokranantaja onkin saksalainen rouva, jolla on espanjalainen mies. Pariskunta asuu lapsineen itse asiassa viereisessä asunnossa -- he aikovat jossain vaiheessa yhdistää huoneistot, kaiketi kun lapset ovat isompia. Karin ja hänen miehensä ovat todella mukavia, vaikka lapsista kyllä lähtee uskomattomasti ääntä (nytkin kuuluu itkua: '¡AUUUUU!'). Karinin mies oli kuulemma käskenyt jo ennen näyttöä antaa asunnon 'sille suomalaiselle pariskunnalle' -- suomalaisilla on ilmeisesti täällä päin hyvä maine vuokralaisina. Perheen asunto kyllä herättää meissä kateutta: heidän kahdelta parvekkeeltaan on näkymä hiekkarannalle, kun meidän ikkunamme ovat puolestaan toiseen suuntaan eli parin metrin päässä oleviin viereisiin taloihin.
Pientä huolta on aiheittanut homeen haju: rappu on varsin viehättävä puusta tehty, kaiteet ja ovet maalattu punaisiksi. Varjopuolena on kuitenkin vahva tunkkainen haju, jonka aiheuttanee jonnekin pesiytynyt homekasvusto. Pian huomasimme hajua asunnossakin, joskin lähempi tarkastelu paljasti että tämä haju on eri, ja tulee keittiön lavuaarin alta roskiskaapista. Karin ja miehensä kävivät katsomassa ja arvelivat syyksi, että lavuaarin kohdalla keittiötasolle jäävä vesi näyttää pääsevät pöydän ja seinän välisen tiivisteen läpi seinään. Vinkki: älä osta Ikean keittiötä! Ikää vain vuoden verran ja jo nyt kosteusvaurioita. Ratkaisuna on pitää vesi pois pöydältä ja kuivattaa kaappi. Laitoin patterin päälle jotta kaappi kuivuisi, ja haju tuntuu jo heikentyneen. Rapun haju puolestaan ei tunnu tulevan sisään. Eli toivoa on että selviämme vielä ilman homeallergiaa.
Aloilleen asettuminen oli varsin huojentavaa, sillä asumiskuviot olivat aika hankalia tähän asti. Ensinnäkin ennen tänne tuloa huomasimme että kaikki kaupungin majoitusliikkeet olivat ensimmäisenä viikonloppuna täynnä kansainvälisen elokuvafestivaalin takia. No, Veera löysi onnenkantamoisella netistä ilmoituksen, jossa yhtä makuuhuonetta tarjottiin vuokralle festivaalin ajaksi. Satuimme olemaan ensimmäisiä kyselijöitä ja saimme huoneen, vielä melko edulliseen hintaan. Kämppiksinä oli amerikkalainen tyttö, joka opettaa lähialueen koulussa englantia ja espanjalainen tyttö, joka on ollut turisti-infossa töissä. Kämppiksien neuvoista oli paljon apua käytännön asioissa, mutta nettiyhteyden puuttuminen asunnosta tarkoitti jatkuvaa langatonta nettiä tarjoavien kahviloiden metsästystä, sillä ilman nettiä on vaikea selvittää mitään. Lisäksi huoneen ahtaus alkoi pian tuskastuttaa.
Saimme onneksi varmistettua pysyvän asunnon nopeasti, mutta muuttopäivä oli vasta 29., ja edellinen paikka oli tarjolla vain 26. päivä asti. Ensin vaikutti siltä, että voisimme pidentää oloa parilla päivällä, mutta se meni mönkään kun vuokranantaja tuli käymään ja kävi ilmi että huoneen alivuokraamisesta ei ollut neuvoteltu hänen kanssaan. Selkkaus aiheutti sen, ettei asumisen pidentämistä voinut ajatella.
No, sitten vaan hostelliin pariksi päiväksi? Ehei, 26. päivänä oli San Sebastianissa tietenkin U2:n konsertti, mikä tarkoitti että joka ikinen kuviteltavissa oleva majoituspaikka oli tupaten täynnä! Mikään ei näyttänyt auttavan, ja suunnittelimme jo lähtevämme Bilbaoon evakkoon. Onnen potkuna kävi lopulta kuitenkin ilmi, että turistit, joiden oli pitänyt vuokrata uutta asuntoamme muutaman päivän ajan ennen muuttoamme olivat jättäneet tulematta. Saatoimme siis muuttaa heti! Mikäs sen parempaa, pääsimme heti asettumaan taloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti