¡Hola a todos! Kansallispäivän takia täällä vietetään pitkää viikonloppua, joten flunssa päätti iskeä. No, täällä on ollut sateista ja harjoitusluokkien varaaminenkin meni mönkään, joten ihan sopiva väli sairastaa. Minä kun olin ollut tuhma ja varannut kahdesta eri luokasta harjoitusaikaa samalle päivälle, vaikka lomapäivänä olisi saanut varata vain yhdestä luokasta, niin rangaistukseksi minulle ei sitten annettu luokkaa ollenkaan, näin tätä minulle perusteltiin kun kävin kysymässä. Ja koulurakennukseen ei pääse edes sisään jos ei ole nimeä varauslistassa, se kun on niin komia palatsi että ei sinne ketä tahansa päästetä. Kotona soittaminen hirvittää kun naapurin puheestakin saa selvän, mutta pakko varmaan vähän tööttäillä, huomenna kun olis soittotunti herran Payn johdolla, joka on yksi viidestä klarinetinsoiton gurustani täällä. Hän johdattaa minua klassismin tyylin ymmärtämiseen. Sitten on suuri maestro Hoseluis, joka saapuu Donostiaan harvemmin kuin olin kuvitellut, nyt aluksi vain kerran kuussa. Lisäksi on tekniikkaopettaja, myös kerran kuussa tai siihen suuntaan, joka on pitänyt aivan loistavan tunnin, olen hiffannut hyviä asioita lurukepin soittamisesta. No sitten on vielä orkesterikirjallisuustunnit silloin tällöin ihan pelkästään espanjaksi ja bassoklarinettitunnit joskus hamassa tulevaisuudessa. Kaikki tunnit tähän mennessä on ollu tosi hyviä ja motivoivia. Jee!

Olen tutustunut vaihtareihin ja keskuudessamme on käsitys että meitä olisi vain me kuusi (hollantilainen, belgialainen, virolainen, saksalainen ja kaksi! suomalaista). Ehkä jossain pyörii joku toinen koulumme vaihtarijengi jolla on vastaava harhaluulo. Mitään kokoontumista tai tutustumisseremonioita ei tosiaankaan ole järjestetty retkipäivistä puhumattakaan. Koulu järjestää mahtavaa espanjanopetusta tunnin kerran viikossa, jossa vuoden aikana oppimieni taitojeni ansiosta ymmärrän just just mitä (oikeastaan musahistorian-) opettaja puhuu. Varsinaiset opeteltavat asiat onkin sitten naurettavan helppoja. Mutta on hyödyllistä kuunnella sen opettajan paasausta kuitenkin. Lisäksi ilmoittauduttiin Tuukan kanssa jännälle espanjankurssille, jota on viis kertaa viikossa aina kerralla kaks tuntia ja joka maksaa 20 e vuodessa. Ollaan käyty silloin tällöin. Kaikki muut kurssilaiset osaa kommunikoida sujuvasti espanjaksi muttei tajua mitään kieliopista. Meillä taas on täysin päinvastainen tilanne TKK:n espanjanopetuksen jäljiltä.

Mutta kaupunki on aevan ihana! Lämpimiä päiviä on vielä ollut, viime viikolla oli kerran keskellä yötäkin 23°C. (Välillä on myös melkoisia myräköitä, on saanut pelätä lentoon lähtemistä pyörineen ja sadekaapuineen..) Mutta sitten täällä on kahviloita pullollaan hyvää kahvia, tuorepuristettuja mehuja ja suklaakroisantteja ja muita niin syntisiä herkkuja, että niiden myyminen Suomessa olis varmasti laitonta (jo on kumma jos ei Tuukkakin ala saada vähän vararavintokerrosta, veti tässä yksikin päivä kerrosletun jossa oli kolme perhepitsan kokoista lettua ja välissä siirappia ja banaania ja ruokajuomaksi suklaakastiketta, ns kaakaota). On pintxo-baareja joissa kotitekoisen maukuinen sidra virtaa, kävelykatuja, hyvät pyörätiet, uimarantoja, vuoria, hedelmäkauppoja joista saa makeita persikoita, leipäkauppoja, lihakauppoja, jäätelökauppoja, leivoskauppoja...

Meillä oli tosiaan tuuria kämpän suhteen! Seinänaapurissa asuvat vuokranantajat on tosi hyviä tyyppejä, saksalaisrouva ja täkäläinen miehensä, joka opasti Tuukkaa eilen tortillan teossa. (Lopputuloksesta on kuvakin täällä ihaltavissanne.) Heillä on kaksi pientä poikaa, joiden aamuisista itkupotkuraivareista olen kuullut kerrottavan. Itse en ole tokikaan niihin herännyt. Laitoin myös kuvia kämpästä. Seuraavaksi aiomme harjoitella Kung Po Tofun valmistamista, koska sitä ei saa paikallisista kiinalaisista!!