Huhtikuun alussa saapuivat Heli ja Marit ja toivat auringon mukanaan, mistä sen sitten löysivätkään. Heillä kävi mahtava tuuri, koko viikko oli aivan poikkeuksellisen lämmin. He olivat vuokranneet mukavan apartamenton, jossa vietimmekin heti heidän saapumisiltanaan Tuukan synttäreitä vaihtareiden vahvistamana.
Seuraavana aamuna odotti ikävämpi yllätys: fillarini oli varastettu kotimme edustalta! Bussiyhteydet ovat kotoa koululle niin huonot että joku menopeli oli hankittava vaikkei jäljellä ole enää kuin reilut pari kuukautta tätä Sansen eloa. Harkitsin jopa skeittilaudan hankkimista, ne kun ovat täällä suosittu kulkuneuvo nuorison (ja vähän varttuneimpienkin) parissa ihan tyylistä riippumatta. Mutta sitten perjantaina törmäsimme kadulla melko uuteen naistenpyörään, joka oli myytävänä suht edullisesti verrattuna pyöräliikkeiden tarjontaan. Ostimme myös oikein järeän lukon ettei varmasti enää häviä... No, parin päivän päästä sunnuntaina vietimme vaihtareiden kanssa viimeistä yhteistä iltaa kantapaikassamme, italialaisessa raflassa ja Tuukka oli lukinnut molemmat pyörät sillä uudella järeällä lukolla. Ja mitä näimmekään, kun astuimme raflan ovesta ulos illan päätteeksi: Tuukan pyörän lukitsemattomana siinä mihin se jätettiinkin. Ja minun uutta pyörääni ei näkynyt missään! Vaiston varassa lähdimme säntäämään sattumanvaraiseen suuntaan ja parinsadan metrin päästä löysimme samaisen pyöräni lukittuna sillä samaisella järeällä lukolla aitaan. Ainoastaan ohjaustangon kädensijojen pehmusteet olivat lopulta varkaalle kelvanneet!
Pyörä laitettiin rappuun kun tiistaina lähdimme Tuukan ja Karmenin kanssa aamukuuden bussilla kohti Bilbaon kenttää, josta lensimme Malagaan, josta otimme bussin aurinkoiseen Granadaan. Granadassa asuu Karmenin virolainen kaveri Anleena, joka tutustutti meitä kaupunkiin. Heti illalla teimme Anleenan johdolla tapaskierroksen, Granadassa juoman hinnalla (n1,7e) saa aina ilmaisen tapaksen! Keskiviikkona kävin tunnilla Jose-Luisin kotona ja torstaina Carlosilla, molemmat ovat siis opettajiani Sansessa, vaikka asuvatkin Granadassa. Sitten pistin pillin pussiin ja perjantaina lähdettiin kahden päivän kierrokselle vuokraamallamme autolla, me ja virolaiset tyttelit.
Aluksi suuntasimme rannikkoa pitkin Gibraltarille ja kauhistelimme rannikon mauttomia turistikaupunkeja. Gibraltarilla nousimme sen kuuluisalle vuorelle kaapelihissillä ja ihailimme näkymiä. Parasta siellä olivat villit apinat, Euroopan ainoat. Nuorimpien nahistelu muistutti niin elävästi pikkupoikien huveja! Ja minkä shown ne meille tarjosivatkaan!
Gibraltarilta suuntasimme Cadiziin, jossa yövyimme hostellissa. Aamulla kiertelimme nähtävyyksissä ja iltapäivällä jatkoimme matkaa kohti Rondaa. Meinasimme eksyä matkalla ja ajoimme pidempää reittiä, joten saavuimme Rondaan vasta juuri ennen auringonlaskua. Mutta näky oli sitäkin vaikuttavampi! Ronda on rotkon ylle, molemmille puolille, rakennettu kaupunki ja rotkoa ylittää kolme siltaa. Kapungin reunoilta on upeat näkymät ympäröivään vuoristoiseen maisemaan ja ihailimme auringonlaskua paraatipaikoilta. Auringon laskettua palasimme Granadaan ja seuraavana aamuna nukuttiin pitkään! Sunnuntaina Karmen lähti jo takaisin, mutta me jäimme vielä pariksi päiväksi hengailemaan ja ihmettelemään Semana Santan juhlallisuuksia. Maanantaina saimme myös liput Alhambraan. Sitä varten täytyi mennä seitsemältä aamulla jonottamaan! Tuukka oli yrittänyt samaa jo torstaina, mutta jono oli ollut niin pitkä ettei ollut toivoakaan. Uudella yrittämällä varsinainen jono oli vielä kolme kertaa pidempi, mutta vahingosta viisastuneina tiesimme, että kulman takana on jono lippuautomaattiin ja se on paljon lyhyempi, koska kukaan ei taida tietää siitä! Niinpä pääsimme ihailemaan mauripalatsia.
Vegaaniudesta on matkalla se hyöty, että täytyy katsoa netistä mihin voi mennä syömään, eli ei tarvitse arvuutella ravintoloiden ovella että oisko tää vai eikö ois. Ja vegepaikkoja ei yleensä ole perustettu pelkästään turistin rahastamiseksi, jotkut turistialueiden ravintolat kun tuntuu toimivan sillä ajatuksella, että turha satsata laatuun tai palveluun kun asiakas ei kuitenkaan palaa. Sitten satsataan kiiltävään pintaan ja mainostukseen. Vegepaikoissa on lähes aina saanut hyvää ruokaa ja palvelua ja espanjassa on yllättävän paljon vege- ja vegaanirafloja, Sansestakin olemme löytäneet useita. Yhdessä Granadan ravintolassa oli juoma (appelsiineista ja omenoista) nimeltä Tervakoski, mutta sille ei saatu mitään selitystä!
Tiistaina matkasimme Malagaan, josta otimme viimeiseksi yöksi hotellin koska lennot oli aamuvarhaisella. Malaga ei vaikuttanut niin kiinostavalta paikalta kuin Granada, joten vietimme siellä vaan yhden illan. Keskiviikkona olimme kotona jo aamupäivällä ja suunnistimme biitsille toipumaan etelänmatkan rasituksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti