Eilen kuultiin kaikkien viiden opintonsa päättävän klarinetistin loppututkintoresitaalit. Koulun "konserttisali" eli vähän tavallista isompi ja kaikuisampi luokka, jossa on flyygeli (eikä ilmanvaihtoa) oli aamusta iltaan kestävän session ajan täynnä opiskelijoita jotka hurrasivat raivoisasti ennen ja jälkeen jokaisen kappaleen. Jos ei monikaan muu asia, niin yhteishenki Musikenessa on kohdallaan ja raivoisa monen viikon lakkoilu ja kaikkien yhteisen vihollisen, pääkoordinaattorin savustaminen tuntuvat parantaneen sitä entisestään. Eräs synnynnäinen esiintyjä piti ennen viimeistä kappalettaan herkän kiitospuheen koko Musikeneperheelleen eikä meinannut malttaa lopettaa, kun "saan puhua teille nyt viimeistä kertaa!". Resitaaleissaan kaikki soittivat tunnin tai puolentoista mittaisen vapaavalintaisen ohjelman ja siitä heille lätkäistiin numerot asteikolla nollasta kymppiin. Yksi täyden kympin esityskin kuultiin! Mitään muuta palautetta oppilaille ei anneta, numero kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...
Kaiken jälkeen alettiin suunnitella päätösillallista sidreriassa koko klarinettiluokalle. Ja koska? No olisko puoli yhdeltätoista hyvä aloittaa? Joo! Me käytiin Tuukan kanssa jo alkuillasta vegeraflassa syömässä, koska sidrerian menun vakioherkut ovat turskamunakasta ja pääruoaksi kannetaan verisiä lihajärkäleitä, jotka ovat pöydän keskellä lautasella ja siitä kaikki riuhtovat suuhunsa sopivia kimpaleita. Ja tätä kevyttä illallista vedetään keskellä yötä!
Ruokailun jälkeen alkaa sitten espanjalaisen illanvieton ihmeellisin osuus. Mennään ravintolan edustalle kadulle kokoustamaan siitä mihin mentäisiin seuraavaksi. Keskustelu rönsyilee joten siinä törötetään ja hytistään kylmästä. Tämä kokous saattaa hyvinkin kestää puolisen tuntia tai tunnin. Sitten lähdetään valumaan johonkin baarin, jossa ollaan ehkä tunnin verran. Sitten taas siirrytään kadulle tunniksi pohtimaan mitä seuraavaksi tehtäis tai siis jutustelemaan niitä näitä. Kun baarien välimaastossa pyöriminen joskus loppuu, siirrytään rannalle pussikaljoittelemaan. Siellä on tietyssä paikassa koko Musikene odottamassa. Kun eilen päästiin tähän pisteeseen, oli kello puoli neljä. Sitten mulla loppui voimat ja lähdin nukkumaan. Tuukka oli luovuttanut jo aiemmin. Kuulemma rantaosuuden jälkeen lähdetään vielä tanssimaan auringonnousuun asti, mutta tätä emme ehkä koskaan tule kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti